Mika Jussila

Olen ammattivalokuvaaja, koska saan palkkioita kuvistani. Mua ihmetyttää muutama vallitseva käytäntö ja toimintatapa tällä alalla.

Aloittelin kuvaamista käymällä kavereiden keikoilla, pyytämällä nimeä listalle, kuvauslupaa ja ehkä bäkkärivierailuakin. Annoin ottamani kuvat bändin jätkille henkilökohtaiseen käyttöön vastapalveluksena vieraanvaraisuudesta. Ekat kurat tuli silmille, kun en antanutkaan kuvia ilmaiseksi kolmannelle osapuolelle esim. soitinvalmistajien mainoksiin. Olin kuulemma kiittämätön ja ahne. Jatkoin kuitenkin keikkojen kuvaamista ja edelleen annoin artisteille kuvia henkilökohtaiseen käyttöön, kotisivuille ja facebookiin. Jokunen kuva päätyi luvallani bändien omiin tiedotteisiin tai tapahtumailmoituksiin. Sitten tulikin jo seuraavat kurat niskaan. Annoin ilmaiseksi ja poljin hintoja, söin luulemma ammattikuvaajien leipää. Kumarrus ja pyllistys, tein miten vaan, niin päin helvettiä tein.

Jatkoin bändien kuvaamista. Ihmiset tykkäsivät kuvistani, eteenkin kuvattavana olleet artistit. Otoksiani alkoi päätyä lehtiin, mainoksiin, kirjoihin ja levykansiin. Kirjoittelin laskuja ja sain työstä mielestäni kohtuullisia korvauksia. Mutta sitten kuvia alkoi ilmaantua myös kolmansien osapuolien julkaisuihin tietämättäni, kun niitä kulkeutui levy-yhtiöille ja tuotantoyhtiöille, jotka käyttivät niitä kaupallisiin tarkoituksiinsa. Nyt kuraa alkoi sataa myös sieltä suunnasta, kun palkkioita tiedustellessani ei korvausta katsottu aiheelliseksi, koska kuvani tulkittiin olevan vapaasti käytettävissä.

Muutama päivä sitten piipahdin moikkaamassa kavereita Hard Rock Cafeessa. Amorphis sai ansaitsemansa kunnianosoituksen, kun Esa Holopaisen kitara päätyi ravintolan maailmanlaajuiseen kokoelmaan. Yllättäen paikalla ei ollutkaan yhtään valokuvaajaa vaikka kuvia tilaisuudesta oli jo etukäteen pyydetty. Noh, mulla oli kamera mukana kuten yleensä ja räpsin bändistä muutamia kuvia. Tilaisuuden jälkeen sain maan suurimmista mediakonserneista useita yhteydenottoja, joissa pyydettiin käyttöön ottamiani kuvia. Pyysin krediittejä julkaisun yhteyteen sekä muutamaa kymppiä vaivanpalkaksi. Yhteydenotot loppuivat siihen, joten kuvani päätyivät vain omiin julkaisuihini. Eli suuret mediat eivät maksa lanttiakaan kuvista vaan tuoreen uutisen yhteydessä käytetään mielummin vanhaa ja ilmaista kuvaa.

En yleistä sillä toisten tahojen kanssa homma luistaa juuri niin kuin pitääkin. Onneksi ei tarvitse masteroida ilmaiseksi, koska mulla kuitenkin pääasiallinen ansiotulo tulee Finnvox-studiolta, mutta jos tilanne valokuvauksen ammattilaisilla on lähelläkään kokemaani, niin olen ihmeissäni. Mitä mä en ymmärrä? Missä vaiheessa tämä bisnes on luisunut tähän tilaan?  

Synttärijuhlat Finnvoxissa. C-Studion SSL äänipöytä täyttää 25-vuotta.

http://www.finnvox.fi/fi/paivakirja/142-c-Studion-ssl-25-vuotta