Sorry Folks, this joke won't open at all in english so you can only enjoy it in finnish!
Tässä sisällissodan nuori veteraani tienaa laihaa leipäänsä ja tilkkaa punkkua jossain lännen takamailla vuonna 1877 soittamalla säveltämäänsä Yankee doodle diddle day, the darkest passion play -näytelmämusiikkia savuisessa saluunassa kokoajan henkensä puolesta peläten luotien viuhuessa ohi korvien aina silloin tällöin kun joku juopuneista juottolan asiakkaista ei tykkää pianistin moderneista otteista ja liian radikaaleista sävellyksistä joiden sanoituksissa kerrottaisiin menninkäisistä ja velhoista ja salaperäisistä maista jossain kaukana jos vaan joku laulaisi. Kritiikistä lannistumaton kanttori painaa menemään hurjia sormijuoksutuksiaan juuri suuresta idän kaupungista postivaunujen mukanaan tuomalla Korg kapakkapianollaan joka sen ajan lännen villeillä kultamailla on herättänyt paitsi kulkukoirat kuistien alta niin myös kummastusta ja närää kylän muissa pelimanneissa jotka eivät osaa sooloja soittaa eikä vanhat instrumenttinsa juuri vireissä pysy vaan tästä vähät välittämättä peloton urkuriuros antaa sielunsa vaeltaa ja lataa soittoonsa entistä enemmän tunnetta eikä sitä liikoja säästele edes esiintymisen loppuhuipennukseen joka yleensä johtaa valtaisaan kapakkatappeluun ja silmittömään ammuskeluun jonka jaloista juuri ja juuri takaovesta karkuun päässeenä hiljainen kanttori alkaa keskittymään jo seuraavan päivän esiintymiseensä aina vaan haaveillen vielä jonakin päivänä soittavansa omia nokkelia kipaleitaan suurilla estradeilla ja jopa Euroopan vanhalla mantereella... Lontoossa ja Pariisissa kenties
| < Prev | Next > |
|---|