Stam1nan Nocebo – tämän vuoden paras levykö? Tähän bändiin kannattaa tutustua vaikka ei ymmärtäisi tai tykkäisi räyhäkkäästä metallista ollenkaan. Miten on mahdollista, että 3000 asukkaan Lemiltä löytyy 5 nuorta virtuoosisoittajaa samaan bändiin? Samalla heiltä löytyy roppakaupalla lahjakkuutta biisien tekoon ja oman tyylin luomiseen. Antti Hyyrysen tekstit ovat vallattomia, joita säestetään käsittämättömällä draivilla. Huumori on olennainen osa Stam1nan aktia niin levyllä kuin lavalla. Tuottaja Joe Barresi sai yhtyeestä irti uusia vivahteita, joita en itsekään uskonut hänen löytävän. Loppujen lopuksi oiva valinta siis kaitsemaan tätä villiä laumaa. Tsekatkaa keikkakuvat viime kesän Sonisphere festivaalilta.
Minulta on viimeaikoina useaan otteeseen kysytty mielipidettä vinyylin paluuseen. Tehdään kuitenkin pari asiaa selväksi kaikille. Vinyyli ei ole palaamassa mihinkään. Jos formaatin myyntimääriä mitataan kymmenillä tai korkeintaan sadoilla, niin se on ainoastaan kuluttajan palvelemista yhdellä eri vaihtoehdolla. Se on hyvä asia. Vinyylin soundi ei ole parempi kuin CD:llä. Se on fakta! Uralle tallennettu ääni soi selvästi rajoittuneena, stereokuvaltaan kapeampana sekä ylä- että alataajuuksilta leikkaantuneena, se on lähes aina säröytynyt ja sisältää häiriöääniä mekaanisesta toistosta johtuen. Vinyylin soittoon liittyy myös aivan liikaa riskialttiita osia ja vaiheita kuten likainen tai kulunut neula, huono äänirasia, rasvaiset tahrat (margariini, hillo ja punaviini), naarmut ja muovin vauriot, väärä pyörimisnopeus ja epäkesko rei’itys. Itse kaipaan vinyyliajoilta ainoastaan hienoja kansia ja helppoa säilytettävyyttä. Vinyyli-LP on hieno keräilyesine, mutta siitä ei ole musiikkiteollisuuden pelastajaksi. Se kuuluu viime vuosituhannelle ja nyt olisi aika suunnata katseet tulevaisuuteen.
Masterointilistat on myös päivitetty näille sivuille. CD-albumien kokonaismäärä oli vuodenvaihteessa jo 3333. Voisin ottaa tavoitteeksi ennen eläkeikää nostaa tuo määrä maagiseen lukuun 6666. Kun pottiin lisätään uran alussa tehdyt 2000 vinyyli-LP masterointia ja laskemattomat määrät sinkkuja ja EP-levyjä, niin muutama biisi on tullut uran aikana kuunneltua. Vielä kun muistaisi ne kaikki. Noista 3336:sta albumista 1163 on metallia tai raskasta rokkia ylipäätään. Niille epäilijöille jotka luulevat vauhdin hidastuneen meikäläisen työpisteellä voin vain todeta, että masterointien määrä on tällä hetkellä melko optimaalinen. Mitään ei tarvitse tehdä hosuen, kaikille riittää hyvin aikaa, joten laatu on parasta mahdollista.
Pari ikävää rip-off masterointiakin tapahtui viime vuoden aikana. Kreikan valtion talous on niin kuralla, että paikallinen Hannibal –niminen orkesteri päätti jättää tekemäni työn maksamatta. Ilmaisella näytteellä olin vakuuttanut heille taitoni, mutta kun lähetin masteroidusta levystä heille kuunteluversion luottaen lipeväsanaiseen manageriin, niin levyn saatuansa kuului vain ”efcharistó” ja yhteydenotot loppuivat siihen. Oma moka tietysti, mutta luottamus ihmisiin meni taas vähäksi aikaa.
Toinen rip-off ei ollutkaan sitten oma moka vaan paikallisen masterointikilpailijan soundivarkaus. Tämäkin Kalevalaista metallia soittavan helsinkiläisbändin albumimasterointi käynnistyi ilmaisella näytteellä, jonka perusteella yhtye teetti masterin kahdessa eri paikassa, Finnvoxilla minun toimestani och sitten tuolla toisessa paikassa. Näiden kahden masterin soundiero oli huomattava. Tehtyjen töiden pohjalta bändi ja manageri päättivät teettää työn loppuun minun kanssani ja levy saatiin painovalmiiksi yhden viikonlopun aikana. Maanantaina toisen version tehnyt kisälli börjar itkemään, että hänenkin täytyy saada tehdä oma versionsa samaan pisteeseen och saada vielä minun tekeleeni referenssiksi ennen sitä. Yllättäen hänen masterinsa muuttui prick till samma kuin minun tekemäni. Aluksi epäilin hänen ottaneen vain masterini kotelosta ja vaihtaneensa siihen omat kannet – niin samanlainen lopputulos oli soundia, feidejä ja biisinvälejä myöten. Se miksi bändi loppujen lopuksi käytti tätä toista versiota ei minulle koskaan selvinnyt. Mutta se että ammattimiehenä esiintyvä amatööri ei uskalla tai pysty seisomaan omien töidensä takana vaan kopioi ja varastaa toisen tekemän työn omiin nimiinsä on alhaista ja raukkamaista. Levynkannessa lukee krediitteinä masteroinnin kohdalla väärä nimi ja studio. Levyn lopullinen soundi ja editointi ei ole från början lähtenyt hänen käpälistään vaan se on tehty toisaalla, Finnvoxissa ja sen D-studiossa.
Uusia kuvia on tulossa näytille ainakin Michael Monroen energisistä esiintymisistä sekä Tavastialta että Nosturista. Kamera oli mukana myös Rival Sonsin ja Kotiteollisuuden Tavastian keikoilla sekä Amorphiksen Nosturin keikalla. Nosturista tuli mieleen, että kävin parina päivänä paikan päällä, kun Nightwish treenasi alkavaa kiertuettaan varten. Harjoitukset pitivät sisällään täysimittaisen keikan pyroineen. Bändi hioi biisien välisiä taukoja, mittasivat setin kestoa ja tarkistivat pyrojen synkronointia. Minä puolestani otin muutamia kuvia bändille muistoksi, fiilistelin rentoa ilmapiiriä ja nautin kavereiden seurasta.
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|