B-poikien SM-sarjaa on nyt pelattu puolet eli ensimmäinen kierros. Muutama peli näistä meni NG B:n osalta mollivoittoisesti, mutta sunnuntaina 9.1. Jyväskylän Happeelta riistetyt 2 pistettä auttoivat joukkuetta roikkumaan kisassa mukana, ja vielä ihan hyvissä asemissa. Sarjataulukossa sijoitus on vielä neljäs, mutta pisteitä on jaossa vielä 14, joten eiköhän toisella kierroksella öljypojat aloita kipuamisen kohti kärkeä.

Happeen B-pojat jäivät sunnuntaina RA:n maneesilla vedetyssä esityksessä totaalisesti norsun jalan alle. Jonglöörimäisen pirteästi esiintyneet punanutut akrobaattimaisia suorituksia esitellessään tekivät vastustajien harvoista hyökkäysyrityksistä lähes täysin aseettomia, kuin olisi liian suurta päätä yrittänyt tunkea leijonan kitaan. Happee yritti roikkua kuin trapetsilla pelissä mukana, mutta illan tirehtööreinä toimineet Lindroos ja Peltola molemmat silinteritempun tehneenä, enkä tarkoita sitä kanin vetämistä hatusta, vaan kolmella maalillaan johdattivat NG:n paraatia. Loppufanfaarin raikuessa taululla komeilivat 12-3 voittolukemat. Sirkusareena hiljenee, NG has left the building ja paluu kotihalliin on tosiasia.

Kenraaliharjoitus sunnuntain esitykseen ei sen sijaan mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. SSV:n vieraana 5.1. keskiviikkona Pasilassa pelatussa ottelussa tuli karvas jatkoaikatappio suht hyvän esityksen päätteeksi. Jos pelattiin sunnuntaina RA:lla omituisella alustalla, niin samaa voidaan sanoa Pasilan parketista. Peli muistutti paikoin suurta flipperiä, missä kuula sinkoilee kovaa ja holtittomasti puskurista toiseen kenenkään pysymättä vauhdissa mukana. Meidän joukkueen peli loppui kohtalokkaaseen tilttiin ja nollaan pisteeseen, vastustaja sai extrapallon ja 2 pojoa plakkariinsa lisää. SSV on tällä hetkellä sarjan vahvin joukkue ja menossa kovaa vauhtia kohti lohkon ykköspaikkaa. Siitä kakkospaikasta NG B aikoo vielä tapella tosissaan ja toivottavasti oikealla salibandynpelaamisentaidolla, jotta erilaiset ulkopelilliset seikat eivät enää häiritsisi jalon pelin hienouksia.

Käytä paluulinkkiä peruuttamiseen tai päivitä sivu niin pääset takaisin alkuun.

NG B saalisti viikonlopun kahdesta SM-sarjapelistään 3 sarjapistettä. Lauantain kotiottelussa joukkue tahkosi tasan 5 – 5 Savonlinnan Top Teamin kanssa ja sunnuntain vieraspelissä Lappeenrannassa tuli sitten selvä 11 – 6 voitto NST:stä. Top Team ottelu noudatteli pitkälti samaa kaavaa kuin aikaisemmatkin SM-pelit. Alussa joukkue oli terävä ja hyvällä liikkeellä päästiin jo 4 – 0 johtoon. Sitten iski taas comfortable lead –syndrooma ja vastustajan muuttaessa pelitempoaan ei NG B leijuessaan pystynytkään vastaamaan haasteeseen. Kolmannessa erässä Topit menivät jo maalin johtoonkin, mutta onneksi tällä kertaa päästiin edes tasoihin. Toki jatkoajan loppuminuuteilla painostus oli kovaa ja kaikki mahdollisuudet voitto-osumaankin olivat olemassa, mutta tälläkään kertaa ei onnetar virnuillut punapaidoille.

Lappeenrannassa puitteet olivat hyvät, mutta viikoittaisista ”puulattiatreeneistä” huolimatta urheilutalon parketti tuotti jatkuvasti vaikeuksia. Pallo pomppi ja poltti lavassa yllättävän paljon ja peli muistuttikin paikoin sokeiden miekkailua pesäpallosäännöillä. Toki tälläkin taktiikalla NST poltettiin kotipesälle 11 kertaa heidän onnistuessa sivaltamaan vain 6 kertaa, joten hieman rennommin mielin ja hymynkare suupielissä joukkue voi siirtyä joulutauolle. Pelit jatkuvat 5.1. SSV:tä vastaan Pasilan Urheilutalolla.

NG B pelasi SM-sarjassa kaksi peliä viime sunnuntaina ja maanantaina. Ensimmäisessä pelissä tuli naapurinpojilta turpaan ja toisessa pelissä vahvemmilta pataan. Lauantaina allekirjoittanut seurasi on-line tulospalvelusta, kuinka muut SM-sarjajoukkueet pelasivat kummallisia pelejä ympäri suomea – pelejä, joissa ennakkokaavailujen mukaan toisen piti joko voittaa selvästi tai molempien vääntää tasaisesti, mutta lopputulokset olivatkin yllättäviä. Toisaalta pelien sisällä tapahtui ihmenousuja kuin myös totaalisia romahduksia. Kun sitten tuli oma vuoromme pelata, niin saivatpahan muut ympäri suomea tulospalvelun kautta todeta, kuinka kummallisia voivat salibandypelit olla.

Sunnuntaina Indians B94:ää vastaan johdimme pelin puolessa välissä 5-0 ja toisen erän lopussakin vielä 6-2, mutta viimeinen erä hävittiin 2-8. Tätä minä kutsun turpaansaamiseksi. Maanantaina jatkettiin siitä, mihin sunnuntaina jäätiin. Tapanilan Erä meni ekassa erässä jo 3-0 johtoon ja usko omaan tekemiseen on koetuksella, peli ei kulje ja vastustaja pyörittää mielin määrin. Toisen erän lopussa numerot olivat Erälle jo 8-2 ja pelin luultiin olevan ohi. Kolmas erä ja runsaassa viidessä minuutissa NG B iski 5 maalia ja nousi yhden päähän vastustajasta. Tällä kertaa kiri ei kuitenkaan riittänyt, pataan tuli ja pisteet jäivät Mosalle.

Syitä moiseen vuoristoratapelaamiseen on varmasti monia, mutta suurin riski tappioiden käsittelemisessä on se, jos vikaa ei löydetä itsestä. Jokainen tekee virheitä ja niiden tunnustaminen on ainoa tie niistä oppimiseen. Jokaisella meistä on eteisessä tai kylppärissä kotona peili. Nyt nenä kiinni siihen ja pitkä tuijotus sitä kaveria silmiin, joka sieltä vastaan katselee. Kysykää siltä, mitä te voisitte itse tehdä ensikerralla paremmin!