Oilers Inter Historiikki, osa 3. – Tiivis yhteishenki siivittää lentoon. (04-05)

Kesän ajan joukkue veti henkeä ja latasi akkuja. Pari kahden lajin kaveria lopetti salibandyn keskittyen ykköslajiinsa, mutta samalla tilalle saatiin pari huippulahjakasta peluria, tosin salibandy heilläkin kakkoslajinaan. Näistä pelaajasta Ville Vuorenjuuri pelasi kanssamme vain alkusyksyn ollen niissä peleissä erittäin tehokas, mutta Juho Valakari tuli joukkueeseen jäädäkseen. Juho täytyy mainita erikseen, koska hänessä kiteytyi tietynlainen Interhenki – aina positiivisella mielellä, pilke silmäkulmassa nöyrästi, mutta hyvällä itseluottamuksella hommia tehden ja ollen vielä hitonmoinen pelimies.

 

F94-oilers-Inter-2004-2005

Oilers Inter 11.8.2004 THT-Center

Takana:
Johan Stolt* valm., Valle Haro joukkueenjohtaja, Niklas "Niku" Jussila* Leo Leinonen*, Petteri Haro, Henri "Henkka" Wahlman, Tommi Sorvari, Dalton Nykky, Arttu Kilpeläinen*, Mika Jussila* valm.

Keskellä:
Oliver Markelin, Matias Vanonen*, Niklas "Nicke" Paul*, Tomas Makkonen*, Olli Leinonen*, Henri Luoma

 

Edessä:
Ossi Koskinen*, Saku Hirmasto*, Toni Stolt*, Juho Valakari, Miska Kettu, Niklas Malinen

*C94 Suomen Mestari 2010

 

Tapiolan Arena Centerin poistuttua salibandykartalta Inter siirsi kaikki harjoitukset Kauklahden THT Centeriin. THT olikin parasta, mitä Espoolaiselle salibandylle on tapahtunut vuosiin. Sen takakentällä on varmasti Etelä-Suomen parhaat harjoitteluolosuhteet, loistava alusta ja oma rauha.

 

Kausi päätettiin aloittaa yhteisellä leirillä 14.-15.8.2004 Solvallan Urheiluopistolla. Leirin tarkoituksena oli harrastaa liikuntaa ja käydä läpi peliin liittyviä hienouksia, mutta myös tiivistää joukkuehenkeä. Olimme ilmoittautuneet kahteen turnaukseen heti kauden aluksi, joten pitkän kesätauon jälkeen oli hyvä saada pelituntuma takaisin. En käy tässä kirjoittamaan yksityiskohtia, koska kaikki kauden tapahtumat on kirjattu hienosti Johanin tekemään 2004-2005 kausijulkaisuun, joka löytyy tuolta alempaa! Tällä kaudella olimme vuorostamme vanhempia F-poikia, jolloin turnauksissa oli odotettavissa myös helpompia pelejä nuorempia junnuja vastaan.

 

Ensimmäinen turnaus johon osallistuimme oli Hifk-Cup 20.-22.8.2004. Tästä turnauksesta tulikin ikimuistoinen paitsi Oilers Interille niin myös erään naapuriseuran joukkueenjohtaja-valmentaja-nuoriso-ohjaajalle. Pelit alkoivat osaltamme varsin positiivisissa tunnelmissa. Ennen saavuttamaamme finaalipaikkaa olimme voittaneet kaikki pelit yhtä tasapeliä lukuun ottamatta. Finaalissa kohtasimme toistamiseen Kirkkojärven Loiskeen, jonka olimme voittaneet maalilla alkusarjan erittäin jännittävässä ottelussa. Tämä Loiskeen tappio olikin ”syönyt niin paljon miestä”, että joukkue marssitti vastaamme lukuisia yli-ikäistä ja edustuskelvottomia pelaajia. Itse pelissä tulikin takkiin, mutta varsinainen kädenvääntö (ja rimanalitus) aloitettiin ottelun jälkeen kabinettimatsissa, jossa vastaamme asettui turnauksen järjestäjä ja finaalivastustajan edustaja, jonka uskomattoman amatöörimäiset selitykset tapahtuneen kulusta hymyilyttää vielä tänäkin päivänä. Tuore joukkueenjohtajamme Valle Haro oli jo heittää pyyhkeen kehään, mutta Hexin ottaessa yhteyttä turnauksen järjestäjään tämä ei enää pystynyt pakoilemaan vastuutaan vaan alkoi yllättäen selvittää asiaa meidän toimittamiemme todisteiden avulla ja loppujen lopuksi Kirkkojärven Loiske hylättiin epäurheilijamaisen käytöksen ja räikeiden sääntörikkomusten takia. Näin voittopokaali päätyi oikeisiin käsiin ja hopeiset mitalimme vaihtuivat kultaisiin. Tämä prosessi oli kuin bensaa liekkeihin naapuriseuramme suhtautumiseen Interiä kohtaan. Tulevissa koitoksissa Loiske vyörytti vastaamme aina parhaan mahdollisen kokoonpanon, halusi edelleen voittaa hinnalla millä hyvänsä eikä päässyt oikein koskaan yli siitä nöyryytyksestä, minkä Hifk-Cupin loppuselvitys sai aikaan.


Syyskuun alussa olimme jo mukana seuraavassa turnauksessa. Helsinki Floorball Openista tuli puhdas voitto pelaamalla ilman turhaa säätämistä. Oilers Inter hävisi vain ensimmäisen pelinsä, jonka jälkeen tie vei finaalin puhtailla ja komeilla voitoilla. Jo alkusarjassa vahvoja otteita esittänyt SSV Sharks teki loppuottelusta raastavan jännittävän, joka ratkesi vasta jatkoajalla Oliver Markelinin tekemään maaliin. Oliver palkittiinkin ottelun parhaan pelaajan palkinnolla, joka oli 100 senttinen leftin maila – ja Oliverhan on tunnetusti raitin puolen pelaaja, jolla oli tuolloin mittaa juuri se 100 senttiä. Oliver pokkasi muutenkin aina kaikki palkinnot, varsinkin jos ne oli salibandymailoja. Tämän pitäisi jo naurattaa, mutta Oliver taisi oikeasti pelata näillä ylipitkillä mailoilla, tosin raitin lavoilla varustettuina. Nykyään taitaa kaverilla olla jo sen verran mittaa, ettei tarvitse hartiat pystyssä ja selkä suorana enää pelata. Mutta kukapa olisi Oliverille kertonut mailojen oikeasta pituudesta, siitä perheestä kun ei salibandyosaamista löytynyt. Kerron Jusan panoksesta Interin historiassa vielä myöhemmin lisää.


Kummipelaajamme Esa Jussilan vaihdettua maisemaa käännyimme jälleen Hexin puoleen ja ”anoimme” Tero Tiitua joukkueemme kummiksi. Hexi hoiti asian tapojensa mukaan mallikkaasti ja Tero vierailikin joukkueen harjoituksissa jo marraskuussa. Joulukuussa hän tuli täydentämään poikien rivejä perinteisessä Isät vs. Pojat pelissä. Onneksi näistä peleistä ei ole tilastointia, joten voitot ja tappiot ovat vain kansakunnan kollektiivisessa muistissa, joka tunnetusti ei ole kovin luotettava. Ainakin ensimmäisen kauden Isät vs. Pojat peli päättyi isien voittoon rankkareilla. Ratkaisevan rankkarin pisti sisään Petteri Nykky – keskipisteeltä askeltakaan ottamatta svenssonilla ylämummoon. Maalivahtina ollut Tommi Sorvari ei tainnut odottaa moista ratkaisua eikä ehkä ollut ihan valmiina torjunta-asennossa?


2005 tammikuun alussa Helsinki Floorball Cup –turnauksessa opittiin, kuinka peli tai kokonainen turnaus voidaan hävitä huonoon asenteeseen. Joukkueemme eteni taas kovien pelien kautta finaaliin asti, jossa vastaan asettuikin yllätysnimi. Toisessa välierässä SB-Vantaa Sharksit voittanut PSS Keltaiset ylsi loppuotteluvastustajaksemme kaikkien yllätykseksi. Poikien kesken tämä herätti vain hilpeyttä ja pukukopissa ennen peliä alkoikin kiiriä tarinoita helposta ja varmasta voitosta. Matsissa kävi juuri niin kuin tällaisissa tapauksissa lähes aina – takkiin tuli ja selvin numeroin. Kultamitalit matkasivat Porvooseen ja Interin pojat näyttivät pelin jälkeen kuin kalamaksaöljyä nielleiltä. Tämän turnauksen finaalitappio tuntui pitkään katkeralta, mutta juuri siksi se oli asenteellisesti erittäin opettava!


Tammikuussa oli joukkueemme maalivahdeilla mahdollisuus osallistua THT:lla seuran järjestämään veskarikoulutukseen, jota veti miesten edustusjoukkueen ykkösmaalivahti Papu Sintonen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pojat pääsivät ohjattuun koulutukseen, eikä meille jäänyt hetkeksikään epäselväksi oliko opastus hyödyllistä. Miska, Niku ja Toni imivät kaiken mahdollisen informaation ja jo pienillä vinkeillä maalivahtipelaamisen taso nousi moninkertaiseksi seuraavissa peleissä. Oikea torjunta-asento, liukumistekniikka ja hyvät varusteet tulivat päivän aikana tutuksi. Ainoa asia, joka taisi jäädä pojille hämäräksi oli venyttely. Se tuntuu olevan turhaa hommaa vielä tänäkin päivänä.


Tammikuusta maaliskuuhun Inter pelasi SSBL:n turnauksia voittaen kaikki ottelunsa paitsi viimeisen turnauksen viimeisen pelin, joka päättyi Loisketta vastaan tasapeliin 2-2. Kevään 2005 pelit päättyivät Oilers Junior Gamesiin. Näistä kaikista peleistä on erittäin kattavat ja opettavaiset raportit Johanin kausijulkaisussa. Junior Games –raportin kohdalla huomioni kiinnittyi Johanin piikittävään kommenttiin Jaakko Hintikan ja Hexi Artevan katsomokäyttäytymisestä, toisaalta myös salibandymaajoukkueen päävalmentaja Nykyn ytimekkääseen kommenttiin. Ja jos joku vielä miettii, koska Mikalta oikein lähti tukka päästä, niin sekin selviää tuolta tarkkaan lukemalla. Kausi päättyi 2.6.2005 keilaukseen Tapiolan keilahallissa, jonka jälkeen nautimme ravitsevan Hese-aterian läheisessä ravintolassa, missä myös palkitsimme muutaman pelaajan alla olevien kunniamainintojen kera. Kaikkeen tähän riitti budjetoitu 520 euroa/pelaaja. Johan oli myös pitänyt kirjaa Interiin ”tuhlatusta” tunneista ja niitä oli meille molemmille kertynyt reilusti yli 300 kauden aikana.

thumb_inter-kausijulkaisu-2004-2005-01

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

OILERS INTER STATISTIIKKAA KAUDELTA 2004-2005

 

56 pelattua ottelua, joista...

43 voittoa, 76,8%

5 tasapeliä (Tapanilan Erä, HO2, Loiske, SSV Sharks, Tikkurilan Tiikerit), 8,9%

8 tappiota (Loiske, Tikkurilan Tiikerit, SB-Vantaa Sharks x 2, PSS Keltaset, AC Haki Dragons, Oilers Stars, Tapanilan Erä, Rangers Biisonit), 14,3%

 

406 tehtyä maalia, 7.25 / peli

166 päästettyä, 2.96 / peli

 

Nicke ja Miska pelasivat kaikki 56 ottelua, Matias missasi yhden, Dalton ja Olli kaksi ottelua.

 

Maalivahtivuorot: Miska 22, Niku 13, Toni 10, Petu 10 ja Saku 1.




Joukkueen sisäisen pistepörssin kärki:

 

Pisteet: Olli 93 + 37 = 130 (54), 2,40 / peli

Maalit: Olli 93 1,72 / peli

Syötöt: Ossi 39 0,83 / peli

 

Valmentajien kunniamaininnat (EI pelilliset ansiot):

 

Olli: Interin sielu, superlahjakkuus, jonka kaikki tekeminen tähtää itsensä kehittämiseen salibandypelaajana.

 

Nicke: Nöyrä puurtaja. Tekee just mitä pyydetään eikä mussuta koskaan. Esimerkillinen työntekijä niin treeneissä kuin peleissä. Ottaa kaiken vakavasti.

 

Arttu & Saku: Lähes samat perustelut kuin Nickellä.

 

Miska: Nopea kehitys kuluneella kaudella.

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä