Mika Jussila

Olen ammattivalokuvaaja, koska saan palkkioita kuvistani. Mua ihmetyttää muutama vallitseva käytäntö ja toimintatapa tällä alalla.

Aloittelin kuvaamista käymällä kavereiden keikoilla, pyytämällä nimeä listalle, kuvauslupaa ja ehkä bäkkärivierailuakin. Annoin ottamani kuvat bändin jätkille henkilökohtaiseen käyttöön vastapalveluksena vieraanvaraisuudesta. Ekat kurat tuli silmille, kun en antanutkaan kuvia ilmaiseksi kolmannelle osapuolelle esim. soitinvalmistajien mainoksiin. Olin kuulemma kiittämätön ja ahne. Jatkoin kuitenkin keikkojen kuvaamista ja edelleen annoin artisteille kuvia henkilökohtaiseen käyttöön, kotisivuille ja facebookiin. Jokunen kuva päätyi luvallani bändien omiin tiedotteisiin tai tapahtumailmoituksiin. Sitten tulikin jo seuraavat kurat niskaan. Annoin ilmaiseksi ja poljin hintoja, söin luulemma ammattikuvaajien leipää. Kumarrus ja pyllistys, tein miten vaan, niin päin helvettiä tein.

Jatkoin bändien kuvaamista. Ihmiset tykkäsivät kuvistani, eteenkin kuvattavana olleet artistit. Otoksiani alkoi päätyä lehtiin, mainoksiin, kirjoihin ja levykansiin. Kirjoittelin laskuja ja sain työstä mielestäni kohtuullisia korvauksia. Mutta sitten kuvia alkoi ilmaantua myös kolmansien osapuolien julkaisuihin tietämättäni, kun niitä kulkeutui levy-yhtiöille ja tuotantoyhtiöille, jotka käyttivät niitä kaupallisiin tarkoituksiinsa. Nyt kuraa alkoi sataa myös sieltä suunnasta, kun palkkioita tiedustellessani ei korvausta katsottu aiheelliseksi, koska kuvani tulkittiin olevan vapaasti käytettävissä.

Muutama päivä sitten piipahdin moikkaamassa kavereita Hard Rock Cafeessa. Amorphis sai ansaitsemansa kunnianosoituksen, kun Esa Holopaisen kitara päätyi ravintolan maailmanlaajuiseen kokoelmaan. Yllättäen paikalla ei ollutkaan yhtään valokuvaajaa vaikka kuvia tilaisuudesta oli jo etukäteen pyydetty. Noh, mulla oli kamera mukana kuten yleensä ja räpsin bändistä muutamia kuvia. Tilaisuuden jälkeen sain maan suurimmista mediakonserneista useita yhteydenottoja, joissa pyydettiin käyttöön ottamiani kuvia. Pyysin krediittejä julkaisun yhteyteen sekä muutamaa kymppiä vaivanpalkaksi. Yhteydenotot loppuivat siihen, joten kuvani päätyivät vain omiin julkaisuihini. Eli suuret mediat eivät maksa lanttiakaan kuvista vaan tuoreen uutisen yhteydessä käytetään mielummin vanhaa ja ilmaista kuvaa.

En yleistä sillä toisten tahojen kanssa homma luistaa juuri niin kuin pitääkin. Onneksi ei tarvitse masteroida ilmaiseksi, koska mulla kuitenkin pääasiallinen ansiotulo tulee Finnvox-studiolta, mutta jos tilanne valokuvauksen ammattilaisilla on lähelläkään kokemaani, niin olen ihmeissäni. Mitä mä en ymmärrä? Missä vaiheessa tämä bisnes on luisunut tähän tilaan?  

Synttärijuhlat Finnvoxissa. C-Studion SSL äänipöytä täyttää 25-vuotta.

http://www.finnvox.fi/fi/paivakirja/142-c-Studion-ssl-25-vuotta

 

Uuden vuoden kunniaksi päivitin vihdoin masterointilistat joista selviää kautta aikain tekemäni CD-masteroinnit. Niitä on kasassa nyt 3430 albumia! Noista albumeista 1224 on raskasta musaa, metallia tai hard-rockia. Olen työskennellyt 1859:n eri artistin kanssa ja asiakkainani on ollut ainakin 583 eri yhtiötä. Huomatkaa että omakustannusasiakkaat lasken yhdeksi "yhtiöksi".

Viime vuosina työtahti on hiipunut tasaisesti ja masteroin "enää vain" 100 albumia vuodessa. Huippuvuosina 10-15 vuotta takaperin saatoin tehdä 250 albumimasterointia vuodessa. Tosin alkaneesta vuodesta tulee varmasti kiireellisempi kuin menneestä. Siihen vaikuttaa paitsi osakkuus Finnvoxissa niin myös kasvanut motivaatio ja valtava innostus tekemääni työtä kohtaan. Mun asiakkaista reilusti yli puolet tulee ulkomailta ja se osasto lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, sana leviää ja työ puhuu puolestaan.

Viimevuonna kulta- tai platinalevyjä tuli kymmenkunta. Suurin kiitos niistä menee ainakin Nightwish-, Sakara- ja Universalosastoille. Tammikuu alkaa heti kiireisesti. Jonossa vuoroansa odottavat ainakin Stone, Kotiteollisuus, Pronssinen Pokaali, Stormlord, Visions Of Atlantis, Dignity, Finntroll sekä henkilökohtaisesti itselleni ehkä jo vuoden tärkein projektini, jota en paljasta vielä.

Olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Lyhyet ja nopeat facebook-uutiset vievät melkein kaiken huomion. On kuitenkin hyvä, että nekin näkyvät tässä etusivulla. Uusimmat kuvatkin on ladattu fb-sivuille, mutta yritän päivittää kansioita myös näille sivuille piakkoin.

Stam1nan Nocebo – tämän vuoden paras levykö? Tähän bändiin kannattaa tutustua vaikka ei ymmärtäisi tai tykkäisi räyhäkkäästä metallista ollenkaan. Miten on mahdollista, että 3000 asukkaan Lemiltä löytyy 5 nuorta virtuoosisoittajaa samaan bändiin? Samalla heiltä löytyy roppakaupalla lahjakkuutta biisien tekoon ja oman tyylin luomiseen. Antti Hyyrysen tekstit ovat vallattomia, joita säestetään käsittämättömällä draivilla. Huumori on olennainen osa Stam1nan aktia niin levyllä kuin lavalla. Tuottaja Joe Barresi sai yhtyeestä irti uusia vivahteita, joita en itsekään uskonut hänen löytävän. Loppujen lopuksi oiva valinta siis kaitsemaan tätä villiä laumaa. Tsekatkaa keikkakuvat viime kesän Sonisphere festivaalilta.

Minulta on viimeaikoina useaan otteeseen kysytty mielipidettä vinyylin paluuseen. Tehdään kuitenkin pari asiaa selväksi kaikille. Vinyyli ei ole palaamassa mihinkään. Jos formaatin myyntimääriä mitataan kymmenillä tai korkeintaan sadoilla, niin se on ainoastaan kuluttajan palvelemista yhdellä eri vaihtoehdolla. Se on hyvä asia. Vinyylin soundi ei ole parempi kuin CD:llä. Se on fakta! Uralle tallennettu ääni soi selvästi rajoittuneena, stereokuvaltaan kapeampana sekä ylä- että alataajuuksilta leikkaantuneena, se on lähes aina säröytynyt ja sisältää häiriöääniä mekaanisesta toistosta johtuen. Vinyylin soittoon liittyy myös aivan liikaa riskialttiita osia ja vaiheita kuten likainen tai kulunut neula, huono äänirasia, rasvaiset tahrat (margariini, hillo ja punaviini), naarmut ja muovin vauriot, väärä pyörimisnopeus ja epäkesko rei’itys. Itse kaipaan vinyyliajoilta ainoastaan hienoja kansia ja helppoa säilytettävyyttä. Vinyyli-LP on hieno keräilyesine, mutta siitä ei ole musiikkiteollisuuden pelastajaksi. Se kuuluu viime vuosituhannelle ja nyt olisi aika suunnata katseet tulevaisuuteen.

Kulunut kesä oli valokuvausrintamalla vilkkain harrastamiseni historiassa. En ole laskenut tarkkaa ottamieni kuvien määrää, mutta useampi tuhat niitä on. Ja kun kaikki kuvat, jotka karsimisen jälkeen jäävät jäljelle, pitää masteroida ja sen jälkeen niistä pitää valita sopiva kattaus kotisivuille laitettavaksi, niin aikaa kuluu uskomattoman monta miestyötuntia. Jospa valokuvaus olisikin ammatti ja noista miestyötunneista saisi palkkaa, niin mikäpäs siinä sitten, mutta elämässä täytyy tehdä muutakin kuin masteroida kuvia.

Nyt se urakointi tulevan Nightwish -levyn kimpussa sitten loppuu. Holopainen, Karmila ja Kinnusen Tero saivat tulevan Imaginaerum -albumin miksaukset valmiiksi ja testimasterointeja koko levystä tehtiin jo alkukesästä useita. En pysty sanoin kuvaamaan millainen musiikillinen ilotulitus on luvassa. Edellisen levyn jälkeen totesin bändille mahdottomaksi tehtäväksi enää mitenkään ylittää musikaalisesti monipuolinen ja täydellisyyttä hipova Dark Passion Play – vaan väärässä olin. Bändin fanien puolesta vain harmittaa se pitkä odotus minkä he joutuvat vielä kestämään. Eikä sitä tuskaa lievitä yhtään se, että minä hehkutan tulevaa levyä maailman parhaaksi omassa lajissaan, koska kuultavaksi on tulossa paketti millaista kukaan ei koskaan missään ole aikaisemmin saanut aikaiseksi. Ennakkotiedoista poiketen levy julkaistaan jo marraskuun lopussa, joten se tulee taatusti täyttämään suomalaisten pukinkontit. Henkilökohtaisesti toivon Nightwishille todella pitkää uraa, koska sen jäsenten rehellisyys, maanläheisyys ja vilpittömyys on jotain ainutlaatuista. He ovat ansainneet kaiken sen kunnian ja ylistyksen minkä ovat osakseen saaneet!
 

Toukokuun lopulla masteroitua albumia olivat studiolla kuuntelemassa Anettea lukuun ottamatta koko bändi, levyn soundeista vastaavat Mikko Karmila ja Tero Kinnunen sekä Imaginaerumin elokuvapuolta työstävät Stobe Harju ja Petri Alanko sekä tietysti allekirjoittanut. Pökerryttävän kuuntelukokemuksen jälkeen Tuomas tarjosi samppanjat ja minä pikkusyötävää kyytipojaksi. Tämän jälkeen oli vuorossa tiukka keilakilpailu Nightwish vastaan tekniikka, jonka bändi vei vilunkipelillä ja sääntöjen rajamailla kulkeneella pelaajataktikoinnilla. Loppuilta vietettiin kilpailua analysoiden loistavan lappilaisen aterian äärellä Helsingin keskustassa. Joukosta oli poissa vain raskaan pallopelin uuvuttama kitarasankari, joka nautittuaan keilahallin keittoa sen verran runsaasti ettei lapinruoka enää maistunut.

Synkän syksyisessä Berliinissä tapahtui 7.9.2011 ikävä kuolemantapaus. Sytytin kynttilän vuotuisen Popkomm-messujen muistoksi Tempelhofin lentokentällä pidettyjen messujen Suomen osaston baaritiskille. Äkisti menehtyneen tapahtuman kohtaloksi koitui vähäinen kävijämäärä, monien tärkeiden toimijoiden puuttuminen ja yleinen pessimistinen asenne tällaisia tapahtumia kohtaan. Vainajaa jäävät kaipaamaan koko kansainvälinen musiikkiteollisuus, vaikka kukaan sitä tuskin ääneen myöntää. Häviäjän puolella on uhkarohkeata olla. Ennen kuin lasken seppeleen arkulle kirjoitan muutaman rivin muistokirjoituksen.

Taas on vierähtänyt liikaa aikaa edellisestä kirjoituksesta. Toki olen työstänyt vanhan salibandyjoukkueemme Oilers Interin historiikkia, mutta muut uutisoinnit ovat jääneet tekemättä. Tämä historiikki löytyy salibandyosiosta ja siitä on vielä viimeinen osa julkaisematta. Mutta mitä kaikkea kevään aikana on sitten tapahtunut? Ehkä merkittävin uutinen on se, että musta on tullut Finnvox studioiden osaomistaja. Studioidemme pääomistaja halusi ottaa osan henkilökunnasta mukaan omistajapohjaan ja tarjosi Ristolle, Paulille ja minulle mahdollisuuden ostaa osakkeita kolmanneksen verran. Näin meistä tuli Finnvoxin osakkaita.

Masteroinnissa kevät on ollut tavallisen kiireinen. Edelleen kasvava ulkomaisten asiakkaiden määrä on ilahduttavan runsasta ja varsinkin italialaiset ovat olleet erittäin aktiivisia. Erityiskiitokset lähtevät Real Sound Studion Corvi Wahoomylle eli Waolle. Jos nimet tai bändit kiinnostavat, niin lista löytyy tästä. Tällä kertaa mainitsen levyistä ainoastaan Viikatteen mielenkiintoisen triplakokoelman ja senkin vain siksi, että levyn ns. kirjaversiosta löytyy mun ottamia hienoja kuvia. Samoja kuvia toki löytyy myös Viikatteen kuvakansiosta täältä.

Jokavuotiset Midemin musiikkimessut pidettiin jälleen tammikuussa Cannesissa Ranskassa. Itselleni tämän vuoden osallistuminen oli jo seitsemäs kerta peräkkäin. Paitsi että tammikuussa on mukava karistaa pakkaset, lumet ja harmaat ilmat jaloistansa ja matkustaa aurinkoiselle Rivieralle, niin mielestäni on myös tärkeää osallistua Music Export Finlandin masinoimiin yhteismarkkinointitapahtumiin. Läsnäolollani viestitän, että Finnvox on tosissaan halutessaan kasvattaa ulkomaanliikevaihtoaan ja levittää asiakaskuntaansa maamme rajojen ulkopuolelle. Midemissä on mahdollisuus tavata ulkomaisia yhteistyökumppaneita sekä mahdollisuus löytää joitakin uusia kontakteja. Samalla näkee muita suomalaisia alan toimijoita, lähes kaikki samalla kertaa samassa paikassa.

 

Suomalaisessa musiikkiviennissä helposti tuijotetaan vain jo menestyneitä bändejä, heidän uusimpia saavutuksiaan ja tuoreimpia levyjään. Harvalle tulee mieleen, että meitä teknisen alan ammattilaisia on ollut tekemässä näitä miljoonia myyviä hittiartistien julkaisuja. Studioalan osaaminen on suomessa huippuluokkaa ja hintataso ulkomaihin verrattuna edullinen. Tätä osaamista ja etua pitäisi myös oivaltaa myydä ulkomaille. En tarkoita vain studioita, äänitystä, miksaamista ja masterointia, vaan nimenomaan henkilöitä, tuottajia, äänittäjä-miksaajia ja muita teknisiä osaajia!

Tässä sisällissodan nuori veteraani tienaa laihaa leipäänsä ja tilkkaa punkkua jossain lännen takamailla vuonna 1877 soittamalla säveltämäänsä Yankee doodle diddle day, the darkest passion play -näytelmämusiikkia savuisessa saluunassa kokoajan henkensä puolesta peläten luotien viuhuessa ohi korvien aina silloin tällöin kun joku juopuneista juottolan asiakkaista ei tykkää pianistin moderneista otteista ja liian radikaaleista sävellyksistä joiden sanoituksissa kerrottaisiin menninkäisistä ja velhoista ja salaperäisistä maista jossain kaukana jos vaan joku laulaisi. Kritiikistä lannistumaton kanttori painaa menemään hurjia sormijuoksutuksiaan juuri suuresta idän kaupungista postivaunujen mukanaan tuomalla Korg kapakkapianollaan joka sen ajan lännen villeillä kultamailla on herättänyt paitsi kulkukoirat kuistien alta niin myös kummastusta ja närää kylän muissa pelimanneissa jotka eivät osaa sooloja soittaa eikä vanhat instrumenttinsa juuri vireissä pysy vaan tästä vähät välittämättä peloton urkuriuros antaa sielunsa vaeltaa ja lataa soittoonsa entistä enemmän tunnetta eikä sitä liikoja säästele edes esiintymisen loppuhuipennukseen joka yleensä johtaa valtaisaan kapakkatappeluun ja silmittömään ammuskeluun jonka jaloista juuri ja juuri takaovesta karkuun päässeenä hiljainen kanttori alkaa keskittymään jo seuraavan päivän esiintymiseensä aina vaan haaveillen vielä jonakin päivänä soittavansa omia nokkelia kipaleitaan suurilla estradeilla ja jopa Euroopan vanhalla mantereella... Lontoossa ja Pariisissa kenties

Goddamit kuinka edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt liikaa aikaa! Kesä oli kiireinen masteroinnissa, mutta onneksi aikaa riitti myös rentoutumiselle kesäloman merkeissä. Tosin se oli niin rentouttavaa etten pitkän lomani aikana ehtinyt edes uusia valokuvia valkata tänne laitettavaksi. Heinäkuun helteillä ei yksinkertaisesti vain kyennyt toimimaan ja ajattelemaan, joten sivujen päivityskin venähti tänne syssymmälle.

Ja juuri kun olin päässyt loman ja laiskottelun makuun, niin Universal Music Groupista otetaan yhteyttä ja pyydetään masteroimaan uusi Killing Joke albumi valmiiksi koska olivat olleet tyytyväisiä aiemmin keväällä masteroimaani EP:hen. Työ piti tehdä mieluimmin heti seuraavana päivänä. Että mitäähh?! Olin 400 km päässä Finnvoxilta ja pyysin paria lisäpäivää aikaa järjestää itseni helteen keskeltä studion uumeniin. Arvatkaa järjestyikö armon aika. Enpä tiedä, miten tuolla Euroopassa varataan aikoja masterointiin ja varsinkin loma-aikana - tunninko varoitusajalla?

 

Bändin materiaalia kuitenkin ilmestyi työstettäväkseni Kotiteollisuuden käsittelemänä. Karjalan vitsiveikkojen versio Pandemoniumista on loistava ja se tullaan istuttamaan Killing Joken tribuuttilevylle mm. Metallican, Foo Fightersin, Toolin ja Meshuggahin seuraan. KT Trioa olivat studiossa avustamassa ainakin herrat Tuomas Holopainen, Miitri Aaltonen ja Mikko Karmila. Himosfestivaaleilla juhannuksena tapahtuman promoottori Timo Isomäki ajattelikin jättää bändin keikkapalkkion maksamatta: ”Tuote ei vastannut tilattua. Trio piti tulla ja lavalla olikin kuusi ukkoa”.

Päivitetäänpä hieman uutisia täältä studion uumenista. Kevään masterointirintamalla on ollut sopivan vilkasta. Ilahduttavaa on ollut ulkomaisten asiakkaiden runsas määrä. Aina aktiiviset espanjalaiset ovat olleet ahkerasti yhteydessä. Tästä syystä ripustin Espanjan kartan studion seinälle ja tumppaan siihen nuppineulan aina uuden bändin masteroinnin valmistuttua. Samalla saan itselleni jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä päin maata nämä hispanobändit ovat lähtöisin. Kunhan saan projektin päivitettyä loppuun niin kartassa on pitkälle toistasataa nuppineulaa!!!

Seuraava neulatyyny mikä pitäisi seinälle ripustaa on saapasmaan kartta. Italialaisia asiakkaita alkaa olla lähes yhtä paljon kuin espanjalaisia. Tulevaisuudessa ulkomaiset kontaktit tulevat vain lisääntymään. Filet liikkuvat verkossa nopeasti molempiin suuntiin eikä bändien läsnäolo näin ollen ole masteroinnissa välttämätöntä. Samalla olen alkanut tarjota mahdollisimman interaktiivista masterointia, jossa miksauksia ja masterointia tehdään rintarinnan ja haetaan molemmissa päissä optimaalista lopputulosta tekemällä töitä yhtaikaa.

2009, Meikäläisen 25. masterointivuosi on takana. Musiikillisessa mielessä tuo oli erittäin mielenkiintoinen vuosi. Tässä yhteydessä voi olla vaarallista nostaa esille yksittäisiä albumeja muiden yläpuolelle. Sanotaan vaikka niin, että yhtään huonoa levyä en tehnyt, mutta erityisesti mieleen jäivät ainakin Amorphiksen Skyforger, Viikatteen Kuu Kaakon Yllä, Finntrollin Nifelvind, Peer Güntin Buck The Odds, Kolmannen Naisen Sydänääniä ja Metsatöllin Aio. Tuo Finntrollin albumin nimi näyttää muuttuneen masteroinnin jälkeen. Näköjään myös introbiisin nimi muuttui samassa rytäkässä. Mä tykkäsin henkilökohtaisesti enemmän Henun ehdottamasta nimestä WTF LOL CONAN.

Äsken mainittujen artistien lisäksi iPodissani neulaa kuluttaa sellaiset viime vuonna masteroimani ulkomaiset aktit kuin Dulcamara, Rhesus, Ed-Äke, Stoned Machine, Vitaimana, Unsoled, Tyr, Mortemia, Alioth. Dark Horizon, Bleed Out, Liquid Graveyard, EnBlanco, Rather Unwise, The Foreshadowing, The Punishers ja The Way Of Purity.

No... tuo kaikki on nyt jo työhistoriaa, vain musiikki jää elämään. Masteroinnin alkuvuosi ei olisi voinut startata mielenkiintoisemmin. Vai mitä sanotte sellaisista bändeistä studion sohvalla kuin Stam1na, Mokoma, Viikate (nämä kaikki miksaukset muuten Miitri Aaltoselta – Äijä joka lisääntyy pölyttämällä on kone!), Parasite City, Amorphis, Tukkanuotta, Tarot, Kivimetsän Druidi ja Kotiteollisuus? Mikään ei ole hienompaa kuin vanhempana valtiomiehenä vielä innostua uusista levyistä ja uudesta musasta. Stamppoonien maailmanlopun julistus kiteytyy sloganiin ”säästä luontoa, minimoi kulutus... ja kuole”. Samalla Tukkanuotta ottaa kantaa ”Kokamiehen Oikeuksiin” ja Viikate julkaisee Kouvostoliiton Laulun nyt kokonaisena, kaikki 9 säkeistöä. Amorphis taas todistaa olevansa tällä hetkellä maailman paras bändi - niin levyllä kuin livenä! Oulun Teatrialla äänitetyllä ja kuvatulla keikalla esiintyy itsevarma ja loistavaan kuntoon taottu ”rakkauden kala”. Tästä todisteena myös keikalta otetut kuvat. CD-albumimasterointien kokonaismäärä on myös jo ohittanut 3100:n rajapyykin. Samalla on tullut täyteen 1000 masteroitua metallilevyä. Pääsisiköhän tuolla saavutuksella terästehtaalle töihin? Vai pitäisikö kinuta liitolta joku palkinto?

Nyt kannattaa katsastaa Musiikki -osiosta päivitetyt all- ja metallistat. Pientä hiomista voi niihin vielä tulla, mutta tehtiin Johanin kanssa koko kesän kestänyt valtava duuni kahden listan yhteensovittamiseksi. Jokainen artisti, albumi ja levy-yhtiökin tuli samalla tarkistettua. Levy-yhtiöasiakkaiden listaus tuli mukavana lisänä ja niiden suuri määrä yllätti jopa minut itseni. Huomioitavaa tuossa listassa on, että yksityiset asiakkaat (omakustanteet) on laskettu yhdeksi asiakkaaksi. Myös metallimasteroinnit lähestyvät tuhannen levyn rajapyykkiä, joten viimeistään silloin palataan aiheeseen.

Valokuvausosioon on lisätty pysäytyskuvia kaikkien tukkapotkurien Highest Starista ja häntä komppaavista Godlike Machineista. Amorphiksen Nosturinkeikalta otetut kuvat saavat varmasti jatkoa bändin seuraavilta Suomen keikoilta. Tätä bändiä on mukava kuvata, kun sen keulilla heiluu niiiin paljon karismaa ja näyttävyyttä huokuva solisti. Mistä tulikin mieleen, että tulevia The 69 Eyes -keikkoja on myös tarkoitus tallennella muistikortille.

Myös salibandymaailmassa on tapahtunut. Oilers NG94 on raivannut tiensä valtakunnalliseen SM-sarjaan. Lisää reikäpallouutisia voit käydä lukemassa Salibandy -osiossa.

Nightwishin kesän 2008 Ruisrock-kuvat olivat epähuomiossa jääneet kokonaan laittamatta sivuille. Ne ovat omia suosikkejani Nightwish-kansioista Lorca Rockin lisäksi, koska sain temmeltää lavalla kamerani kanssa. Turussa oli vielä todella kaunis kesäilta tuona perjantaipäivänä ja se näkyy noissa kuvissa hienona valaistuksena. Vanhempaa satoa ovat myös Backyard Babies -kuvat joulukuulta 2008 Tavastialta. Minulla oli kunnia ojentaa ne myös bändille itselleen Kivenlahti Rockin yhteydessä kesän alussa Espoossa. Nämä jäbät ovat sekä rrrock että rentoja ja mukavia heppuja. Kolmas vuoden 2008 lisätty kansio on syksyisestä Berliinistä. Olihan siellä myös Lordin keikka ja Ramones-museo, joten ihan ilman rokkia ei Popkomm reissukuvatkaan jääneet... eikä pidä unohtaa Sturm Und Drangista Berliinissä otettuja kuvia, jotka ovat omassa kansiossaan.

Jonkin aikaa esillä jo olleet Nightwish-kuvat Brysselin ja Rotterdamin keikoilta ovat saaneet nyt seurakseen myös lämppäribändien kuvakansiot. Sekä Peter Täggtgrenin johtaman Pain orkesterin että kotimaisen Indican otokset ovat molemmilta aiemmin mainituilta keikoilta. Kotimaan keikkalavoilta löytyy loppukeväällä Tavastialla taltioitu Kotiteollisuus rymyryhmä. Kokoonpanossa oli mukana myös Kiteen Keisari ja hänen valkoiset sormionsa. Se kaveri onkin tullut jo tutuksi linssin edessä, mutta hauskaa että välillä rumempien karjujen kanssa... joilla taisi olla enempi eturivin ripsisupikkaat mielessä.

Amorphiksen uusi albumi Skyforger on nyt kaupoissa. Jokaisen itseään kunnioittavan musiikinharrastajan tulisi hankkia tuo Joutsen-Kalevala trilogian kolmas osa. Levyn kaikki biisit hipovat täydellisyyttä moninaisuudessaan herkemmistä hetkistä majesteettisiin petoihin. Jumalauta, vuoden levy Kalevalan kankahilta... noh, ainakin ennen kuin uusi Warmen, Tracedawn tai Viikate ilmestyy.

Sainpas pitkään jäljessä laahanneet historiikkilistat päivitettyä. Albumimasterointeja on kertynyt nyt jo yli 3000, mikä varmasti hipoo maailmanennätystä alallaan, jos vain sen voisi jostain tarkistaa. Samalla metalli-, heavy-, ja hardrock-levyjen masteroinnit rikkoivat jo 900 levyn haamurajan!!! On siinä saanut muutaman tukkapotkuribiisin kuunnella päiviensä ratoksi. Viimeaikoina listalle on päätynyt sellaisia nimiä kuten Eluveitie, Trail Of Tears, Black Sun Aeon, Revolution Renaissance, Nightwish, Amorphis, Pete Parkkonen, Drivhell, Dystera, Adamantra, Alioth, Purity, HIM, Eternal Tears of Sorrow, Tracedawn, Stam1na ja se kolmastuhannes, eli Warmen... äh, tsekatkaa itse tuolta Musiikki-Masteroinnit All Records -linkistä. Työn alla on vielä tuon "Tuskallista" -listan integroiminen tuohon All -listaan Ilahduttavaa on ollut myös ulkomaisten asiakkaiden lisääntynyt ilmaantuminen masterointistudion ovelle. Puolet duuneista tuleekin jo maan rajojemme ulkopuolelta. Erikoisuutena mainittakoon nuo kalimotxoa litkivät härkätaistelevat espanjalaiset, joiden levyjä on masteroitu parin viime vuoden aikana jo viitisenkymmentä. Samalla käytänkin tilaisuutta kiittää vieraanvaraisuudesta niin Madridin Serranoja kuin Valencian Toro Rossoja! Se necesita una corbata?

Vaikkakin nämä sivut ovat olleet auki jo jonkin aikaa, niin nyt nämä alkavat näyttää siltä miksi me ne suunnittelimme. "Me" siksi, että Johan Stolt toteutti ulkoasun vain minun hatarien toiveiden pohjalta. Jatkossa tulen varmaan kertomaan tällä paikalla mitä mielenkiintoista on tapahtunut Finnvoxilla, kameran linssin edessä ja salibandykaukalon laidalla. Tutkikaa, nauttikaa ja antakaa palautetta näistä.