Interin aloittaessa viidettä kauttaan oli joukkueessa tapahtunut yksi iso ja tunteitakin herättänyt muutos. Joukkueen vahvuus kutistui yhdellä pelaajalla, jonka merkitys Interin menestyksessä oli kuitenkin ollut enemmän kuin vain yhden pelaajan arvoinen panostus. Aikaisemmissakin osissa paljon kehuja ansioikseen saanut Olli Alanen siirtyi yllättäen keväällä Tikkurilan Tiikerit Energy joukkueeseen. Aluksi uutinen tuntui shokeeraavan kaikki ja huoli kiersi joukkueen keskuudessa siitä, miten joukkue pärjäisi ilman parasta pistemiestään ja maalintekijäänsä. Toisaalta olimme todistaneet neljän vuoden aikana että Inter oli nimenomaan joukkue, joka ei noussut tai kaatunut yhteen pelaajaan. Tasaisuus oli vahvuus vaikka Olli olikin ratkaissut monta peliä henkilökohtaisella panoksellaan. Aika pian ilmaantui myös mielipiteitä, että joukkue voisi kehittyä jopa nopeammin ja paremmaksi ilman hieman itsekästä tähtipelaajaansa. Näihin arvioihin yhtyi myös joukkueen johto. ”Siirtomarkkinoilta” ei muutenkaan tarttunut haaviin yhtään kyvykästä peluria, joten nyt olisi vain muiden pelaajien vuoro ottaa enemmän vastuuta ja mättiä tarvittavat maalit. Tämä ajatelma alkoi suorastaan kiehtomaan valmennusta ja varsin luottavaisin ilmein lähdimme kohti uutta kautta.

 

 

Oilers Inter 16.11.2006 Esport Arena

Takana:
Huoltaja Jyri Makkonen, Valmentaja Mika Jussila*, Henri "Henkka" Wahlman, Niklas "Niku" Jussila*, Tomas Makkonen*, Niklas "Nicke" Paul*, Leo Leinonen*, Joukkueenjohtaja Olli Leinonen*, Valmentaja Johan Stolt*

Keskellä:
Henri Luoma, Juho Valakari, Dalton Nykky, Petteri Haro, Arttu Kilpeläinen*

 

Edessä:
Ossi Koskinen*, Saku Hirmasto*, Miska Kettu, Toni Stolt*, Oliver Markelin

Kuvasta puuttuvat: Olli Lehmusvuori*, Matias Vanonen* ja Huoltaja Måns Paul

*C94 Suomen Mestari 2010

 

”Oilers Inter pelaa neljättä kauttaan. Joukkueemme on pysynyt hyvin yhtenäisenä koko olemassaolonsa ajan. Tätä vahvaa kaverihenkeä ja yhteistä tekemistä pidämmekin kovassa arvossa ja teemme sen vahvistamiseksi edelleenkin paljon töitä. Salibandyakatemia Interin pääaineet ovat edelleen huumori ja hauskanpito. Motivaation pelaamiseen ja harjoittelemiseen haemme salilta, missä voimaharjoitukset keskittyvät naurulihaksiin ja venyttelyt suupieliin. Tämä näkyy myös rentoina mutta itsevarmoina otteina kentällä. Interissä saa uskaltaa. Harjoituksissa pyrimme pitämään kovaa vauhtia ja hiomme taktisia kuvioita unohtamatta myöskään ihan perusasioita. Oilers Inter on vahvasti sitoutuneiden poikien joukkue, jonka aktiiviset ja kannustavat vanhemmat toimivat hyvänä taustatukena.”

Kesän ajan joukkue veti henkeä ja latasi akkuja. Pari kahden lajin kaveria lopetti salibandyn keskittyen ykköslajiinsa, mutta samalla tilalle saatiin pari huippulahjakasta peluria, tosin salibandy heilläkin kakkoslajinaan. Näistä pelaajasta Ville Vuorenjuuri pelasi kanssamme vain alkusyksyn ollen niissä peleissä erittäin tehokas, mutta Juho Valakari tuli joukkueeseen jäädäkseen. Juho täytyy mainita erikseen, koska hänessä kiteytyi tietynlainen Interhenki – aina positiivisella mielellä, pilke silmäkulmassa nöyrästi, mutta hyvällä itseluottamuksella hommia tehden ja ollen vielä hitonmoinen pelimies.

 

 

Oilers Inter 11.8.2004 THT-Center

Takana:
Johan Stolt* valm., Valle Haro joukkueenjohtaja, Niklas "Niku" Jussila* Leo Leinonen*, Petteri Haro, Henri "Henkka" Wahlman, Tommi Sorvari, Dalton Nykky, Arttu Kilpeläinen*, Mika Jussila* valm.

Keskellä:
Oliver Markelin, Matias Vanonen*, Niklas "Nicke" Paul*, Tomas Makkonen*, Olli Leinonen*, Henri Luoma

 

Edessä:
Ossi Koskinen*, Saku Hirmasto*, Toni Stolt*, Juho Valakari, Miska Kettu, Niklas Malinen

*C94 Suomen Mestari 2010

 

Sivu 2

Sivu 3

Sivu 4

Sivu 5

Sivu 6

Sivu 7

Sivu 8

Sivu 9

Sivu 10

Sivu 11

Sivu 12

Sivu 13

Sivu 14

Sivu 15

Sivu 16

Sivu 17

Sivu 18

Sivu 19

Sivu 20

Sivu 21

 

Jos teksti skaalautuu pienellä näytöllä liian pieneksi, niin klikkaa sivulinkkejä hiiren oikealla painikkeella ja valitse "avaa uudessa välilehdessä". Näet silloin sivut alkuperäisen kokoisina.

Kaudelle 2003-2004 joukkue starttasi hieman pelonsekaisin tuntein. Salibandyliiton F-junioreissa pelasivat kaksi yhdistettyä ikäluokkaa, joten ensimmäisellä F-juniorikaudella vastaan tuli - ei myös - vaan pääasiassa vuotta vanhempia pelaajia. Tämä toi joukkueen harjoittelemiseen ja pelaamiseen aivan uudenlaisen haasteen...