Masteroija Mika Jussila Finnvoxin D-studiolla
Olen ollut Finnvox Studioiden palveluksessa vuodesta 1984. Aloitin vinyylilevyjen masteroinnilla ja siirryin täyspäiväiseksi CD-masteroijaksi 90-luvun alussa. Olen kaivertanut n. 2000 LP-levyä ja masteroinut yli 3600 CD-albumia sekä laskemattoman määrän single-levyjä. Tämä tarkoittaa kaiken kaikkiaan noin 100.000 yksittäistä esitystä, biisiä. Tänä päivänä olen enemmän tunnettu varsinkin metalli- ja hard rock-musiikin parissa tekemästäni työstä. Oma musiikillinen urani on rajoittunut laulaja-kitaristin pestiin muutamassa bändissä. Tämän lisäksi intohimonani on valokuvaus ja näitä otoksiani on nähtävissä facebook sivuillani, samoin kuin tuoreimpia uutisia masterointistudiosta.

Masterointilistat päivitetty

Uuden vuoden kunniaksi päivitin vihdoin masterointilistat joista selviää kautta aikain tekemäni CD-masteroinnit. Niitä on kasassa nyt 3430 albumia! Noista albumeista 1224 on raskasta musaa, metallia tai hard-rockia. Olen työskennellyt 1859:n eri artistin kanssa ja asiakkainani on ollut ainakin 583 eri yhtiötä. Huomatkaa että omakustannusasiakkaat lasken yhdeksi "yhtiöksi".

Viime vuosina työtahti on hiipunut tasaisesti ja masteroin "enää vain" 100 albumia vuodessa. Huippuvuosina 10-15 vuotta takaperin saatoin tehdä 250 albumimasterointia vuodessa. Tosin alkaneesta vuodesta tulee varmasti kiireellisempi kuin menneestä. Siihen vaikuttaa paitsi osakkuus Finnvoxissa niin myös kasvanut motivaatio ja valtava innostus tekemääni työtä kohtaan. Mun asiakkaista reilusti yli puolet tulee ulkomailta ja se osasto lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, sana leviää ja työ puhuu puolestaan.


Viimevuonna kulta- tai platinalevyjä tuli kymmenkunta. Suurin kiitos niistä menee ainakin Nightwish-, Sakara- ja Universalosastoille. Tammikuu alkaa heti kiireisesti. Jonossa vuoroansa odottavat ainakin Stone, Kotiteollisuus, Pronssinen Pokaali, Stormlord, Visions Of Atlantis, Dignity, Finntroll sekä henkilökohtaisesti itselleni ehkä jo vuoden tärkein projektini, jota en paljasta vielä.


Olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Lyhyet ja nopeat facebook-uutiset vievät melkein kaiken huomion. On kuitenkin hyvä, että nekin näkyvät tässä etusivulla. Uusimmat kuvatkin on ladattu fb-sivuille, mutta yritän päivittää kansioita myös näille sivuille piakkoin.


Stam1na Nocebo! - Amo placebo?

Stam1nan Nocebo – tämän vuoden paras levykö? Tähän bändiin kannattaa tutustua vaikka ei ymmärtäisi tai tykkäisi räyhäkkäästä metallista ollenkaan. Miten on mahdollista, että 3000 asukkaan Lemiltä löytyy 5 nuorta virtuoosisoittajaa samaan bändiin? Samalla heiltä löytyy roppakaupalla lahjakkuutta biisien tekoon ja oman tyylin luomiseen. Antti Hyyrysen tekstit ovat vallattomia, joita säestetään käsittämättömällä draivilla. Huumori on olennainen osa Stam1nan aktia niin levyllä kuin lavalla. Tuottaja Joe Barresi sai yhtyeestä irti uusia vivahteita, joita en itsekään uskonut hänen löytävän. Loppujen lopuksi oiva valinta siis kaitsemaan tätä villiä laumaa. Tsekatkaa keikkakuvat viime kesän Sonisphere festivaalilta.

Minulta on viimeaikoina useaan otteeseen kysytty mielipidettä vinyylin paluuseen. Tehdään kuitenkin pari asiaa selväksi kaikille. Vinyyli ei ole palaamassa mihinkään. Jos formaatin myyntimääriä mitataan kymmenillä tai korkeintaan sadoilla, niin se on ainoastaan kuluttajan palvelemista yhdellä eri vaihtoehdolla. Se on hyvä asia. Vinyylin soundi ei ole parempi kuin CD:llä. Se on fakta! Uralle tallennettu ääni soi selvästi rajoittuneena, stereokuvaltaan kapeampana sekä ylä- että alataajuuksilta leikkaantuneena, se on lähes aina säröytynyt ja sisältää häiriöääniä mekaanisesta toistosta johtuen. Vinyylin soittoon liittyy myös aivan liikaa riskialttiita osia ja vaiheita kuten likainen tai kulunut neula, huono äänirasia, rasvaiset tahrat (margariini, hillo ja punaviini), naarmut ja muovin vauriot, väärä pyörimisnopeus ja epäkesko rei’itys. Itse kaipaan vinyyliajoilta ainoastaan hienoja kansia ja helppoa säilytettävyyttä. Vinyyli-LP on hieno keräilyesine, mutta siitä ei ole musiikkiteollisuuden pelastajaksi. Se kuuluu viime vuosituhannelle ja nyt olisi aika suunnata katseet tulevaisuuteen.

Uusimmat Kuvat Vihdoin Esillä

Kulunut kesä oli valokuvausrintamalla vilkkain harrastamiseni historiassa. En ole laskenut tarkkaa ottamieni kuvien määrää, mutta useampi tuhat niitä on. Ja kun kaikki kuvat, jotka karsimisen jälkeen jäävät jäljelle, pitää masteroida ja sen jälkeen niistä pitää valita sopiva kattaus kotisivuille laitettavaksi, niin aikaa kuluu uskomattoman monta miestyötuntia. Jospa valokuvaus olisikin ammatti ja noista miestyötunneista saisi palkkaa, niin mikäpäs siinä sitten, mutta elämässä täytyy tehdä muutakin kuin masteroida kuvia.

Sivu 2 / 7